Category Archives: Personal

14 x minä ja poikaystäväni

Jokin aika sitten postaustoiveita kysellessäni minua pyydettiin kertomaan meidän parisuhteesta. En ole tainnut ikinä aikaisemmin mitään erityisemmin kirjoittaakaan, vaikka tässä on jo muutama yhteinen vuosi ehtinyt vierähtääkin. Monissa blogeissa on viime aikoina pyörinyt boyfriend tagin tyyppinen kysely, johon meinasin ensin itsekin pyytää poikaystävää vastaamaan, mutta ajattelin sen sijaan kirjoittaa 14 random kohtaa meistä ja meidän parisuhteesta. Ehkä teen sen boyfriend taginkin joskus myöhemmin, aloitetaan nyt kuitenkin tällä!

Parisuhde1

1. Vietimme hetki sitten vuosipäivää, olemme seurustelleet päälle neljä vuotta. Olemme kuitenkin tunteneet toisemme viitisen vuotta, sillä tutustuimme yliopistossa aloittaessamme molemmat kauppatieteiden opiskelut samaan aikaan. Olimme alkuun ystäviä ja pyörimme samassa opiskeluporukassa, kunnes edellisen parisuhteeni päätyttyä huomasimme, että molemmilla on syvempiäkin tunteita toista kohtaan.

2. Ensimmäiset treffimme olivat kuumana kesäpäivänä Tampereella, kun kävimme jäätelöillä Koskenrannassa. Vaikka tunsimmekin entuudestaan, oli mahanpohjassa niin ihana kutkuttava tunne.

3. Olemme olleet pari kertaa etäsuhteessa – ensimmäisen kerran vaihdon aikana poikaystäväni ollessa Kiinassa ja minun Ranskassa, emmekä nähneet puoleen vuoteen lainkaan. Whatsapp ja Skype olivat tietysti kovassa kulutuksessa, mutta tuostakin erossaolosta selvittiin. Toisella kertaa asuin itse vielä Vaasassa opiskelujen takia poikaystäväni taas asuessa Tampereella työharjoittelun myötä, ja elettiin näiden kahden kaupungin välillä.

4. Etäsuhteessa olemisen jälkeen arvostaa kyllä entistä enemmän sitä, että voi jakaa ihan tavallista arkea toisen kanssa joka päivä. Yhteiset iltapalahetket sohvalla ovat arjen parhautta!

5. Meissä on sekä samankaltaisuuksia että myös eroavuuksia. Ne tärkeimmät samankaltaisuudet löytyvät kuitenkin arvoista – olen oppinut, että niiden kohdalla ei pidä paikkansa sanonta “vastakohdat täydentävät toisiaan”, vaan arvomaailmojen on kohdattava.

6. Arvoista puheen ollen – tällaisena perhekeskeisenä ihmisenä ihastuin poikaystävässäni muun muassa siihen, miten tärkeänä hän pitää omaa perhettään. Tietysti iskin silmäni myös hänen ulkonäköönsä, positiivisuuteensa ja huomaavaisuuteensa, mutta muistan miten erityisesti jalat vei alta se, miten kauniisti ja arvostavasti hän puhuu perheestään.

7. Meitä yhdistää ehdottomasti myös huumori. Poikaystäväni on ihan hulvaton tyyppi ja saa minut aina nauramaan, vaikka kuinka kiukuttaisi. Arjesta hänen kanssaan on helppo nauttia, kun huumori on aina osana päiviä.

8. Riidellessämme tai jostain kinastellessamme jostain minulla on ärsyttävä tapa yrittää pitää pintani viimeiseen asti, vaikka tietäisinkin olevani väärässä.

9. Rakastan sitä,  miten poikaystäväni on sellainen hellittelijä ja sekä sanoo että näyttää tunteensa. Olen samanlainen itsekin, joten tarvitsen myös sellaisen puoliskon.

10. Aina puhuessani poikaystävästäni tai kertoessani vaikka meidän tapaamistarinaa jollekin, saan kuulla, miten hymyilen leveää hymyä ja puhun hänestä silmät loistaen.

11. Poikaystäväni on useimmiten tilanteissa se viilipytty, joka pysyy rauhallisena, kun taas minä olen temperamenttisempaa ja äkkipikaisempaa tyyppiä.

12. Hän on myös joissain asioissa tarkempi, kun taas minä suurpiirteisempi. Esimerkiksi muistan meidän alkuajoilta, kun tarjouduin hyvänä tyttöystävänä silittämään hänen kauluspaitansa töihin. Lopputuloksena poikaystäväni silitti paidan uudestaan jälkeeni (muka liikaa ryppyjä :D), enkä ole sen koommin hänen paitoihinsa koskenut.

13. Meillä on aina välillä väsytystaisteluita. Esimerkiksi molemmat huomaavat jääkaapissa jotain mikä kävelee ihan pian vastaan, mutta kumpikin sulkee silmänsä, ja odottaa että toinen tekee asialle jotain. Tällä hetkellä keittiön pöydällä on lasipurkissa chiavanukkaan jämät, katsotaan kumpi voittaa tämän taistelun.

14. Hän on paitsi avopuolisoni, myös paras ystäväni <3

Related posts

#mitäminäolentehnyt – pienet teot ilmaston hyväksi

“Tavallaan tuntuu tekopyhältä kirjoittaa aiheesta, kun itsellä on yhtä lailla paljon parannettavaa, toisaalta taas koen jonkinlaista velvollisuutta hyödyntää kanavieni iso yleisö. Ehkä joku voisi kuitenkin inspiroitua niistä omista pienistä teoistani ilmaston hyväksi, mikä on paljon tärkeämpää kuin se, että “epätäydellisyyteni” voisi myös aiheuttaa närää ja jonkun toisen mielestä en tekisi mitään oikein.”

Näin kirjoitin homevialauran postauksen kommenttiboksiin hänen heitettyä minulle #mitäminäoletehnyt -haasteen, jossa tarkoituksena on kirjoittaa omista ilmaston eteen tekemistään muutoksista. Olin juuri samaisena päivänä potenut vahvaa ympäristöahdistusta, lukenut ilmastoraporttiin liittyviä uutisia ja myös muutaman bloggaajakollegan tekstejä aiheesta. Olin yrittänyt aiemmin päivällä myös purkaa ajatuksiani Instagram Storyssa siitä, miten haluaisin kirjoittaa aiheesta, mutta koen sen samalla vaikeaksi. Kuten sanottua, vaikka ilmastonmuutos pyörii jatkuvasti vahvasti mielessä ja pyrin tekemään muutoksia, en ole omissa teoissani täydellinen tai edes lähellä sitä. Miten voisin kirjoittaa ekologisuudesta ja vastuullisesta kuluttamisesta, kun työskentelen kulutukseen kannustavalla alalla? Miten voisin puhua pienistä teoista ilmaston pelastamiseksi, kun ajan samalla itse autoa enkä ole luopunut tyystin lihasta tai kaikista maitotuotteista?

Jonkun mielestä en ehkä voikaan, mutta silläkin uhalla tartun Lauran haasteeseen. Kuten totesin, on paljon tärkeämpää se, jos edes kourallinen seuraajistani inspiroituisi ja muuttaisi tapojaan omassa arjessaan tai heräisi miettimään omia valintojaan. Omassakin lähipiirissäni on ihmisiä, joiden mielestä heidän epäekologiset tekonsa ja valintansa eivät tässä maailmassa paljoa paina, joten tarvetta aiheen nostamiselle on yhä. “It’s only one straw”, said 7 billion people. Todellisuudessa jokaisen yksilön teoilla on merkitystä, minkä takia on tärkeää puhua ilmastonmuutoksesta ja niistä pienistä ja suurista teoista, joita ihan jokainen meistä voi tehdä.

Minua ainakin on inspiroinut ihan hurjasti lukea parin viimeisen viikon aikana muiden tekstejä aiheesta ja miettiä, mitä voisin itse tehdä vielä paremmin. Vaikka ilmastoraportin tulokset olivat ahdistavia, niin jotain hyvääkin, sillä aiheesta on herännyt valtavasti hyvää keskustelua. Ilmastonmuutos on noussut puheenaiheeksi sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa aihetta ei ole aikaisemmin nostettu pöydälle. Uskonkin, että viimeistään tämän myötä moni on ruvennut miettimään enemmän omia tekojaan ja valintojaan. Laura kirjoitti postauksessaan hyvin; “jokaisen  meistä on tehtävä jotain, eikä ‘en kuitenkaan pysty elämään täydellisesti, niin miksi edes yritän’ -selityksen taakse voi piiloutua enää kukaan.” Lauran haaste osuikin ihan loistavaan aikaan, enkä voinut enää jättää aihetta käsittelemättä, kuten olin juuri sen oman epätäydellisyyteni “pelossa” aikaisemmin tehnyt.  Alla listattuna omia muutoksiani.

Luonto1

Kasvisruokailun lisääminen. Olemme lisänneet kasvisruokailua reippaasti ja nykyään syödään kasvisruokaa useamman kerran viikossa. Pyrin myös kantamaan korteni kekoon jakamalla blogissani nykyään pääosin kasvisreseptejä, josko ne inspiroisivat myös muita. Esimerkiksi tätä linssimuhennosta meillä tehdään joka viikko, siitä on tullut ihan yksi lempiarkiruuistani!  Ostetaan viikottain myös kanaa tai kalaa, punaista lihaa taas syödään nykyään harvoin, lähinnä erityistilanteissa jos mieli tekee esimerkiksi hyvää pihviä. Suunta on kuitenkin oikea ja kehitystä on ehdottomasti tapahtunut! Lupaan jatkaa myös kasvisruokien jakamista täälläkin, kun olette niistä niin kovasti pitäneet.

Kierrättäminen. Tuskailin ennen kierrättämisen kanssa sen varjolla, ettei jätekuilumme ollut kovin suuri tai järkevästi suunniteltu. Lopulta tyhjensin keittiöstä yhden sekalaista tavaraa täynnä olleen laatikon, jonne voi helposti laittaa metallit, lasipurkit ja kartongit odottamaan keräykseen viemistä – vaatehuoneeseen taas kerätään paperijäte  ja suuremmat pahvit. Biojätettä tunnustan vältelleeni pitkään, mikä nyt hävettää ja syystäkin. Muovin lajittelun otan myös nyt työn alle, sillä vaikkei taloyhtiön roskiskatoksesta muovia vielä löydykään, niin sellainen on ihan lähistöllä sopivasti koiralenkin varrella.

Arkiset kestotuotteet. Kukaan ei varmasti ole voinut välttyä uutisilta, joiden mukaan EU kieltää muovista valmistetut kertakäyttötuotteet kuten pillit ja vanupuikot. Lasipillejä olenkin ostanut Granitista (kaupoista löytyy myös esimerkiksi teräspillejä) ja vanupuikoiksi valitsen bambusta valmistetut versiot. Kestovanulaput minua vielä vähän arvelluttavat, mutta vanulappuja kuluu päivittäin kasvoveteen ja mahdollisesti vedenkestävän ripsivärin poistamiseen, joten siinä mielessä olisi kyllä syytä ostaa kestoversiot.

Nykyään pyrin myös aina ottamaan kauppaan mukaan kestokasiin, toki se joskus unohtuu tai jos meneekin kauppaan suunnittelematta, mutta 90% kerroista pidän aina kestokassia mukana. Olen yrittänyt ratkaista ne extempore-kauppareissutkin pitämällä paria kassia varuilta esimerkiksi autossa tai laukun pohjalla. Tilasin viimein myös kestohedelmäpussit, kiitos vaan vinkistä postaukseen haastaneelle Lauralle! Ajattelutapani muovia kohtaan on kuitenkin muuttunut radikaalisti – hirvittää ajatus miten nuorempana vaikka kaupoilla käydessä otin jokaisesta kaupasta vastaan sen tarjotun muovipussin pienillekin tavaroille, mikä ei tulisi nykyään kuuloonkaan. Jokainen turhaan ostettu muovipussi ärsyttää nykyään.

Postaus3

Lentojen kompensointi. Poden huonoa omatuntoa siitä, että olen tänä vuonna lentänyt tavallista enemmän. Aikaisempina vuosina työmatkojen määrä on ollut lähes poikkeuksetta pyöreä nolla (viime vuonna olin yhdellä pressireissulla), mutta tälle vuodelle niitä on sattunut useampi, vaikkakin olen myös kieltäytynyt joistakin yhden yön matkoista. Harkitsin pitkään erääseen tosi mielenkiintoiseen tulevaan yhteistyöhön lähtemistä juuri sen takia, että se tulee vaatimaan lentämistä muutamaan kohteeseen, mutta olen valmis karsimaan omista henkilökohtaisista matkoista. Uskon tai ainakin toivon, että jokainen vaikuttaja nykyään punnitsee PR-matkoja sen mukaan, mitkä ovat oman uran kannalta oikeasti merkityksellisiä, enkä usko kenenkään tarttuvan jokaiseen tarjottuun reissuun.

Valitsen aina suorat lennot kun vaan kohteen kannalta on mahdollista ja myös lentojen kompensointiin tutustuin ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Esimerkiksi Helsingin ja Rooman välisten lentojen kompensointi kahdelta maksoi 48 euroa, mikä ei ole suuri summa pulittaa. Kompensoin itse WWF:n suositteleman myclimate -palvelun kautta, kompensoinnista voi lukea lisää esimerkiksi täältä.

Maitotuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla. Moni maitotuote on korvautunut kasvipohjaisilla versioilla, kuten tavalliset jogurtit kasivpohjaisiin, kahviin käytän kauramaitoa ja smoothieihin taas mantelimaitoa. Juusto on oikeastaan ainoa maitotuote, jota yhä ostetaan ja silloin tällöin kuohukermaa tai ranskankermaa joihinkin tiettyihin ruokiin.

Pienet vastuullisemmat valinnat. Kuten sanoin minusta on mahtavaa, että ihmiset vinkkaavat omista pienistäkin ekoteoistaan, joista voi itsekin inspiroitua. Bongasin tovi sitten Idan Instagramista vinkin Arvid Nordquistin kahvista, jossa kahvintuotannon hiilidioksidipäästöt on kompensoitu täysin. Idalla on muutenkin sekä blogissaan että Instagramissa paljon vastuullisuuteen liittyviä vinkkejä, joten kannattaa ottaa seurantaan.

Luonto2

Sähkön- ja vedenkulutuksen tarkkailu. Tarkistin hetki sitten, ettei sähkömme ole  täysin vihreää, joten sähkö on vaihdettava ekosähköön. Nykyään kiinnitetään enemmän huomiota siihen, ettei esimerkiksi televisio pauhaa turhaan päällä tai valot pala tyhjässä huoneessa. Myös vedenkulutusta tarkkaillaan- pyykkejä ei pestä kuin täysiä koneellisia (pelkät tahrat voi helposti poistaa esimerkiksi sappisaippualla) ja suihkujen pituus pidetään järkevinä. Rakastan meidän kylpyammetta, mutta pitkät kuumat kylvyt kuluttavat valtavasti vettä, joten kylvetään vaan kerran kuussa jos sitäkään – edellisen kerran amme on täytetty varmaan alkukesästä.

Oman ajattelutavan muuttaminen (kulutus, lentäminen). Olen muuttanut ajattelutapaani monessa suhteessa paljon tietoisemmaksi. Olin nuorempana paljon hövelimpi vaatteiden ostamisen suhteen ja olenkin kirjoittanut kuluttamisesta blogissa aiemminkin. Muutaman viimeisen vuoden aikana olen miettinyt jokaisen ostoksen kohdalla tarkkaan, tarvitsenko tätä vaatetta oikeasti, ja onko kaapissani jo jotain vastaavaa. Tietenkin hutiostoksia tulee jokaisen joskus tehtyä ja varmasti pärjäisin vähemmälläkin, mutta kuluttamiseni on muuttunut huomattavasti järkevämpään suuntaan. Yritän myös aika ajoin nostaa blogissakin sitä, miten samoja vaatteita voi yhdistellä eri tavoin tai kuvata tänne uudelleen samoja asuja kuin aikaisempina vuosina.

Ajattelutapani on muuttunut kriittisemmäksi myös lentämistä kohtaan. Myönnän, että en pystyisi luopumaan matkustelusta tyystin, mutta mietin tarkemmin, minne matkustan, miten usein ja minkälaisilla lennoilla. En myöskään enää ihaile jonkun toisen elämäntapaa, jossa reissataan kuukausittain eri kohteisiin halpojen lentojen ansiosta, vaan se saa lähinnä ahdistumaan.

Postaus5

Sellaisia tekoja tähän asti, mutta vielä on paljon tehtävää ja parannettavaa! Olen iloinen, että niin moni on tarttunut aiheeseen ja jakanut omaa tietotaitoaan eteenpäin – esimerkiksi Ida Timonen teki juuri todella kattavan listauksen blogiinsa vastuullisemmista teoista ja valinnoista. Täten kannustankin kaikkia osallistumaan #mitäminäolentehnyt -haasteeseen! Olisi kiinnostavaa kuulla myös täällä kommenttiboksissa, minkälaisia pieniä tai suuria tekoja ja valintoja te olette tehneet omassa arjessanne?

Related posts

Mistä haaveilen?

Vakkarilukijani Mimmu heitti minulle jo hävettävän kauan aikaa sitten postaustoiveen, josko voisin kirjoittaa tulevaisuuden haaveistani. Tämä oli jäänyt luonnoksiini roikkumaan, kunnes asia muistui jälleen mieleeni meidän keskusteltua haaveista ystävieni kanssa. Ensimmäistä kertaa aihetta miettiessäni mieleeni tuli heti, kuinka olin luonnostellut postausta haaveistani jo pari kesää sitten kirjoittaen muutamasta asiasta, joista unelmoin juuri nyt. Sekin postaus kuitenkin unohtui sinne luonnosten sekaan, mutta myöhemmin siihen palatessani oli hauska huomata, miten yllättävän moni asia listalta oli toteutunut. Tuolloin kirjoitin muun muassa haaveilevani koirasta, joka tulikin pieneen perheeseemme yllättäen jo muutaman kuukauden päästä tekstin kirjoittamisesta, sekä keskusta-asunnosta leveine ikkunalautoineen ja korkeine huonekorkeuksineen. Mitä nyt kaupunki muuttui matkan varrella alkuperäisistä suunnitelmista, mutta hassua miten unelmilla on usein tapana toteutua.

Kuten Mimmukin totesi tuolloin kommentissaan, ikinä ei tiedä minne elämä kuljettaa, mutta suunnitella ja haaveilla saa aina. Ja pitääkin, uskon nimittäin siihen, että villeimmätkin unelmat voivat toteutua, jos niihin vain itse uskoo tarpeeksi. Uskon myös, että kun asiat sanoo ääneen tai esimerkiksi kirjoittaa haaveet ihan vaan itselleen ylös, niin ne tulevat suuremmalla todennäköisyydellä myös tapahtumaan. Kun itse tiedostaa omat unelmansa, tulee tällöin myös tehtyä asioita sen eteen, että ne toteutuvat.

Pelto1

Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään, minkälaisia ne omat tulevaisuuden haaveet ovat.  Totesimme tyttöjen kanssa aiheesta keskustellessa, että on yllättävän vaikea määritellä tarkemmin, mitä kaikkea omalta tulevaisuudelta toivoo. Yleisesti ottaen haaveilen tietenkin siitä, että sekä minulla että läheisilläni olisi edessä pitkä ja terve elämä – niin perheelläni, ystävilläni kuin avopuolisollanikin. Pidän itseäni myös ihan mielettömän onnekkaana, kun olen löytänyt jo näin nuorena rinnalleni ihmisen, jonka kanssa tahdon jakaa tulevaisuuteni. Haaveilen naimisiinmenosta ja pidemmällä tähtäimellä myös perheen perustamisesta. Jos joku kysyisi, minkä ikäisenä haaveilisin perheenlisäyksestä en osaisi vastata sen tarkemmin, mutta vielä hetkeen en näe sitä ajankohtaisena. Uskon, että sen aika tulee sitten kun on tullakseen, eikä lapsien saamista voi tietenkään edes pitää itsestäänselvänä asiana.

Tulevaisuuteen liittyy tietysti vahvasti myös urahaaveet. Juuri nyt teen yhtä unelmieni työtä elättäessäni itseni yrittäjänä tekemällä sitä mistä nautin ihan suunnattomasti, mutta tulevaisuus on täysin avoinna. Tavoitteenani on valmistua pian kauppatieteiden maisteriksi, minkä jälkeen alan varmasti pohtia enemmän, mitä haluaisin tehdä jatkossa. Olen kuitenkin oppinut olemaan stressaamatta asiaa liikaa (jo oli aikakin vuoden parin hätäilyn jälkeen) – ennemminkin nautin nykyhetkestä ja katson, mihin suuntaan elämä vie. Minulla on paljon nykyiseen työhöni liittyviä unelmia ja tavoitteita, mutta niistä voisin kirjoittaa ihan omassa postauksessaan, sillä tähän liittyy vahvasti myös toinen aihe – itseensä ja omaan tekemiseensä uskominen.

Aiemmin ajattelin, että tulevaisuudessa en näkisi itseäni enää yrittäjänä vaan ennemmin palkkatyöläisenä, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen mieleni on alkanut muuttua. Juuri juttelimme isosiskoni kanssa, kuinka nuorempana me molemmat yrittäjäperheen kasvatit ajattelimme, ettei meistä olisi yrittäjiksi, mutta ehkä se kuitenkin on jollain tapaa veressä. Olisi mieletöntä löytää tulevaisuudessa joku oma juttu, mihin laajentaa tätä nykyistä yritystäni. Unelmieni työssä saisin haastaa itseäni, oppia uusia asioita, hyödyntää vahvuuksiani ja tehdä töitä kivassa työympäristössä. Mitä se työ sitten tulee joskus olemaan ja tulenko olemaan yrittäjä vai palkkatyöläinen, niin sen näyttää aika.

Pelto2

Ystävieni kanssa haaveista jutellessa tuli puheeksi se, miten kaikista tärkeintä on se onnellisuuden tunne. Haaveilen tuntevani oloni tulevaisuudessa vähintään yhtä onnelliseksi kuin nyt. Perhe ja läheiset ovat arvomaailmassani korkeimmalla, joten kunhan tärkeät ihmiset ovat ympärilläni, niin tulevaisuus näyttää aika hitsin hyvältä <3

Olisi ihana kuulla, mistä te haaveilette? Oli se sitten jotain pientä tai suurta.

Photos: Riikka Kuusisto / Edit by me

Related posts