Pienistä arkisista eleistä ja muiden huomioimisesta

Olin yhtenä iltana Subwayn tiskillä tilaamassa itselleni myöhäistä iltaruokaa, kello lähenteli jo kymmentä ja olin väsyneenä sekä nälissäni parin tunnin ajomatkan jäljiltä. Viereeni tuli mies tekemään oman tilauksensa, tiskin takana ollutta työntekijää lainkaan tervehtimättä ja yhtään kiitosta tilaukseensa ujuttamatta hän töksäytti valintansa. Sama töykeä tyyli jatkui läpi tilausprosessin, samassa kun minä lisäsin automaattisesti kiitoksen jokaisen kurkun ja majoneesin pyyntöön. Miehen puhe särähti korvaani. Jäin leipäni saatuani ja matkaa jatkettuani miettimään, miten pieni vaiva häneltä olisi ollut katsoa työntekijää silmiin ja tervehtiä tai sanoa tilauksen perään “kiitos”.

Itsekin asiakaspalvelutyötä aikaisemmin paljon tehneenä tiedän, miten hyvä mieli tulee ihmisten ystävällisyydestä. Luonnollisesti kaikilla on huonompia päiviä, eikä aina jaksa loistaa naama Naantalin aurinkona tai harrastaa kiireessä small talkia, mutta uskallan väittää, että kohtelen aina muita kuten haluaisin heidän kohtelevan minua. Vähintäänkin peruskohteliaasti ja ystävällisesti, kuten minut on pienestä pitäen kasvatettu, oli kyse sitten tuntemattomasta ihmisestä kadulla tai vaikka kaupassa, asiakaspalvelukohtaamisesta tai ystävästä. Minulle on itsestäänselvyys kiittää sellaisissakin tilanteissa, joissa ei jonkun mielestä välttämättä tarvitsisi, kuten vaikka autoilijan antaessa tietä suojatiellä tai toisen autoilijan jäädessä väistämään. Minun onkin aina ollut vaikea ymmärtää, miten kaikille ei näin kuitenkaan ole tai miksi joku ei haluaisi jakaa hyvää mieltä ympärilleen?

Italy2

Miksi et siis olisi se, joka…

… jäisi odottamaan hissillä kuullessaan naapurin tulevan rappuun sen sijaan, että painaisi nopeasti nappia.

…tervehtisi kiitokseksi autoillessa, kun toinen auto jää väistämään sinua.

…sanoisi kehua toiselle ääneen, jos mielessä on jotain hyvää sanottavaa.

…hymyilisi tai heilauttaisi kättä, jos autoilija antaa sinulle jalankulkijana tietä.

...avaisi ovea tuntemattomalle iltapäiväruuhkassa.

…huomioisi täyteen bussiin tai raitiovaunuun tulevan vanhemman ihmisen ja antaisi omaa paikkaasi.

…kiittäisi hyvästä asiakaspalvelusta sellaista saadessasi.

…hymyilisi tuntemattomalle vastaantulijalle.

Italy3

Tällaiset muut ympärillä olevat ihmiset huomioivat käytöstavat ja arkiset eleet tekevät niin iloiseksi. Mieleeni on jäänyt, miten olimme Italiassa tulossa konsertista bussikuljetuksella parkkipaikalle, kun täyteen ahdettuun bussiin tuli vanhempi pariskunta. Nousimme poikaystäväni kanssa välittömästi ylös tarjoten paikkojamme pariskunnalle, joka oli silminnähden häkeltynyt ja kiitollinen pienestä eleestämme. He hymyilivät meille koko bussimatkan kiitellen aina välillä uudestaan, ja hyvä mieli oli taattu kyllä molemmille osapuolille. Samassa rapussa kanssamme taas asuu eräs vanhempi mies, joka tarjoutuu aina kaivamaan omat avaimensa esiin ja avaamaan oven nähdessään jommankumman meistä tulevan vaikka koiran kanssa sisälle, tai kiirehtii sulkemaan hissin oven puolestamme. Lisäksi hän tervehtii aina rapussa iloisesti ja jutustelee ohimennen säästä tai muusta arkisesta. Tulen joka kerta aivan mielettömän hyvälle tuulelle miehen huomaavaisuudesta miettien, kuinka hänen asenteestaan voisi ihan jokainen ottaa mallia.

Italy1 Italia

 Mikä tutun tai tuntemattoman ele on tehnyt sinut viimeksi iloiseksi?

Related posts

8 thoughts on “Pienistä arkisista eleistä ja muiden huomioimisesta

  1. Tosi hyvä postaus aiheesta mistä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän ja kehottaa ihmisiä olemaan parempia toisia kohtaan! Olen itsekin asiakaspalvelualalla nyt ja tiedän miten pahalta tuntuu kun saa asiakkaalta tylyä kohtelua. Onneksi ajan mittaan on oppinut olemaan välittämättä siitä suurimmaksi osaksi, mutta on vieläkin niitä päiviä kun jonkun asiakkaan törkeys ja ilkeys voi pilata koko työpäivän. Paras neuvo minkä tiedän on juurikin toi sun mainitsema, että muita ihmisiä pitää kohdella niin kuin haluaisi muiden kohtelevan sua :-)

    1. Kiitos kaunis kommentistasi! Sitä sai kyllä kuulla asiakaspalvelutyötä tehdessä vaikka mitä, mutta eikun vielä leveämpää hymyä ja ystävällisyyttä kehiin ? Toisaalta onneksi oli paljon myös niitä ihania asiakkaita, jotka jättää hymyn huulille loppupäiväksi. Just näin, tolla neuvolla pärjää aika pitkälle! ☺️

  2. Tärkeä aihe ja komppaan kaikkia kohtia! :) Muistan miten uskomattoman iloiseksi tulin vähän aikaa sitten, kun ostin eräältä tytöltä jäätelön ja huomasin vasta hänen sitä minulle ojentaessaan, että ollaan oltu samalla kurssilla koulussa. Hän hymyili minulle tosi leveästi ja moikkasi aivan kuin hyvää ystävää, vaikka hädin tuskin tiedämme toistemme etunimen. Tuli niin kiva fiilis niin pienestä asiasta!

    1. Kiitos Anne, ihana kun kommentoit! Tällaisista kohtaamisista tulee kyllä niin hyvä mieli ja miten pieni vaiva se leveä hymy onkaan, mutta antaa niin paljon :) Aurinkoista keskiviikkopäivää sinne!

  3. Heippa Jonna! Olen pitänyt taukoa sekä omasta blogistani, että muiden blogien lukemisesta nyt miltei koko kesän ja nyt kun jälleen läppärin ääreen asetuin, oli sun blogisi ensimmäinen, josta halusin aloittaa. Olet mielestäni aina osannut kirjoittaa ja sun kuvissa näkyy luovuus ja laatu läpi jokaisen postauksen. Tässä postauksessa oli ihana tarkoitus ja kannatan ehdottomasti samaa positiivista ajattelutapaa <3 Tuli mieleen tapaus viime viikolta, kun olin itse aamulla tuskaillut tavallista kauemmin, mitä pukisin päälleni ja loppujen lopuksi olin koko päivän vähän kahden vaiheilla siitä, oliko lopullinen asu mieleeni. Päädyin sitten päivän ohjelmani lomassa Sokokselle pyörimään ja yhtäkkiä eräs myyjä tokaisi mulle: " halusin vaan sanoa; sulla on aivan ihana ja syksyinen asu!" ja kiittelin tietysti hymy korvissa tätä myyjää ihanasta, aidosta ja piristävästä kehusta. :) Kehuminen ja hyvät tavat todellakin piristävät päivää ja tekevästä maailmasta paremman paikan. Suuri kiitos sulle tästä ihanasta blogista, johon on aina yhtä mukava palata ja tästä tekstistä, joka muistuttaa meitä kaikkia ystävällisyyden tärkeydestä. <3

    1. Moikka Anne ja kiiitos aivan ihanasta kommentista! Erityisesti ilahdutti tuo kohta, että juuri mun blogini oli se josta halusit aloittaa ? Tulipas hyvä mieli tuosta Sokos-jutusta! Pitäisi tosiaan itsekin muistaa kehua spontaanisti myös tuntemattomia – ystäville ja tutuille sanon kehuja useastikin, mutta vielä kun muistaisi avata suun useammin tuntemattomillekin. Siitä kun tulee niin hyvä fiilis molemmille osapuolille!

      Kiitos ihanista sanoistasi, sinä puolestaan piristit ihan valtavasti mun päivää tällä kommentilla ?

Comments are closed.