Viisi huonoa tapaani

Välillä tekee erittäin hyvää tarkastella omaa toimintaa ja tottumuksiaan kriittisesti. Aloinkin pohtia, minkälaisia huonoja tapoja minulla kirjoittaen niistä viisi tähän ylös. Aivan varmasti löytyy enemmänkin, mutta nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Tapojen tiedostaminen on muutenkin hyvästä, sillä tuntuu että nämä ylös kirjattuani aloin kiinnittää niihin myös enemmän huomiota. Kurkataanpa, minkälaisia huonoja tapoja allekirjoittaneella on ja hei kättä ylös, jos joku samaistuu!

Polkadots1

1. Ruoka suussa puhuminen, valitettavasti! En nyt ehkä ihan hienolla illallisella tuntemattomien ihmisten kanssa (ainakaan toivottavasti, haha!), mutta muuten harrastan tätä aivan liian usein. Poikaystäväkin toisinaan tästä huomauttaa ja ihan syystä :D Maiskutus on toinen samaan kastiin lukeutuva paha tapani, kamalaa kun sitä ei itse huomaa ollenkaan! Muiden maiskutukseen sen sijaan kyllä kiinnitän huomiota ja ärsyynnyn suunnattomasti sitä kuullessani, mikä on sinänsä ristiriitaista.

2. Torkutus. Tätä olen tehnyt pienestä pitäen, äidillä oli kotona asuessani mennä hermo, kun torkutin jatkuvasti aamuisin. En siis ole vuosien saatossakaan päässyt tästä huonosta tavastani eroon, äh! Tosin jos mulla on jokin tärkeä meno, laitan kellon soimaan suoraan tarvittavaan aikaan ja herään ensimmäisellä herätyksellä, mutta ilman menoja torkutan lähes aina vähintään puoli tuntia. Mikä järki, sehän vaan väsyttää entistä enemmän!

3. Päälle puhuminen. Tähän olen alkanut kiinnittää vastikään huomiota ja kyseessä on todella ärsyttävä tapa. En ole aiemmin edes huomannut, mutta puhun välillä toisen päälle sen sijaan, että odottaisin omaa vuoroani. Toisaalta minulla on välillä vaikea saada esimerkiksi isossa porukassa ääntäni kuuluviin, koska en omaa kovin kantavaa ääntä, joten näköjään on otettava kaikki keinot käyttöön ja tarvitsen pientä varaslähtöä puheenvuorolleni :’D Ei mutta ihan totta, ei pitäisi puhua kenenkään päälle.

Polkadots2

Blouse – Gina tricot (sponsored, find here*), jeans – Gina tricot (sponsored)

4. Pienet myöhästelyt. Aikaisemmin en ole ikinä ollut myöhästelevää sorttia – olen aina tullut ajoissa tunnille tai luennolle, enkä muista koskaan olleeni myöhässä töistä tai tapaamisista. Päinvastoin, hätähousuna olen aina pikkuisen ajoissa perillä. Tavallaan olen siis tässä suhteessa täsmällistä sorttia, mutta esimerkiksi ystävien kanssa tavatessa taas saatan olla hieman myöhässä. Myöhästely on kuitenkin äärimmäisen epäkunnioittavaa eikä sitä tulisi harrastaa missään yhteydessä, joten yritän parantaa tapani.

5. Asioiden lykkääminen. Äiti on aina nuoruudestani asti toitottanut sanontaa, älä jätä huomiselle mitä voit tehdä jo tänään. Liian usein kuitenkin lykkään asioita viime tippaan, kun ne voisi hoitaa ajoissa ilman viime hetken kiirettä ja stressiä. Työjutut hoidan yleensä aina useita päiviä deadlinea ennen ja niiden suhteen olen pedantti, mutta esimerkiksi kouluhommat olen usein jättänyt ihan sinne viimeisiin hetkiin. Koskakohan sitä oppisi hoitamaan kaikki asiat aina ajallaan!

Antakaa synninpäästö kertomalla mitä huonoja tapoja teillä on? :D

Related posts

31 thoughts on “Viisi huonoa tapaani

  1. Haha jokaisen listaamasi tavan kohdalla alkoi poskia punottamaan omankin syyllisyyden merkiksi :D! Naulan kantaan jokainen. Ja joskus ei torkutuksessa tahdo puoli tuntiakaan riittää. Siinä hetkessä maailman parasta mutta jälkeepäin ajateltuna tuhlattuja minuutteja… Hauska postaus!! :)

    1. Hahah voi ei! ? Joo on sitä puolta tuntia enemmänkin torkutettu ja reippaasti, joten ei ongelma eikä mikään! Se on kyllä ihana kamala tapa, kuten sanoit tuntuu siinä hetkessä ihan parhaalta, mutta täysin turhaahan se loppupeleissä on ? Kiitos Roosa ja ihanaa päivää!

  2. Mun ehkä huonoin tapa on järjetän laiskuus! :D Siis ennen olin tosi reipas ja hoidin paljon asioita, nykyään vaan tuntuu ettei jaksa tehdä mitään ja vietänkin suurimman osan ajasta sohvalla :D Ptiää yrittää pian ottaa itseä niskasta kiinni!

    En olekaan kiinnittänyt muihin juttuihin huomiota, mutta varmasti niitäkin löytyy, asioiden lykkääminen kyllä on yksi niistä !

    1. Auttaisiko, jos päiviä aikatauluttaisi esimerkiksi listojen avulla? Teen itse lähes päivittäin to do -listoja kirjaten kaikkia mahdollisia asioita pienistä askareista suurempiin työjuttuihin, ja niiden kirjaaminen sekä ruksiminen päivän mittaan auttaa pysymään tehokkaana. Ja sitten vaikka annat itsellesi luvan katsoa jakson suosikkisarjaa siinä sohvalla, kun x määrä asioita listalta on suoritettuna ;)

  3. Kaikki osui ja upposi :D Mun on kanssa pakko välillä puhua muiden päälle kun en tunnu muuten saavan puheenvuoroa ollenkaan :D Ja myöhästely – ei pahasti, mutta silleen ihan pikkusen. Olin ennen aina liian ajoissa kaikkialla, ja oli tylsää odotella tai tuntui epäkohteliaalta mennä kylään etuajassa, joten yritän välttää sitä etuajassa olemista nykyään, mutta valitettavasti se sitten yleensä kääntyy siihen että olenkin myöhässä :F

    1. Hahah, hyvä etten ole yksin tapojeni kanssa! Toi päälle puhuminen on kamalaa, tajuan sen usein jo siinä vaiheessa kun suu pulppuaa mutta en vaan saa puhetta lopetettua ? Täytyy kuitenkin yrittää kiinnittää siihen enemmän huomiota ja odottaa kiltisti omaa suuvuoroa. Aurinkoista talvipäivää, Essi!

  4. Mä olin Suomessa asuessa aina ajoissa, mutta täällä Irlannissa paikallinen tapa olla kaikesta myöhässä ja ei-se-o-niin-justiinsa-mentaliteetti on syöpynyt minuun myös viissiin pysyvästi. Suomessa käydessä sitten tietysti nolottaa ihan hirveästi, kun sopii treffejä kaverien kanssa.

    1. Tuo on kyllä paha! Muistan itsekin Ranskassa, kuinka paikallisten käsitys ajasta tarttui itseenkin, vaikka ei ollut kyse kuin muutamasta kuukaudesta. Voin siis vaan kuvitella, miten vaikeaa olisi taas mukautua tarvittaessa suomalaisiin tapoihin, kun asuu pidemmän aikaa jossain muualla :D

  5. Mulla on ihan sama homma ton torkutuksen kanssa! Jos on tärkeä meno, laitan kellon soimaan niin, ettei aikaa torkutukselle ole ja herään heti, mutta ilman menoja torkutan aina ihan liikaa :D Ja mulla on myös toi sama probleemi, että välillä on vaikea saada varsinkin isossa porukassa ääntä kuuluviin, koska mullakin on hyvin hentoinen ja hiljainen ääni. Sitten kun en ole sitä päällepuhuvaa tyyppiä, eikä sitä suuvuoroa saa tai ääni ei kanna toiselle puolen pöytää tai huonetta, niin helposti ihmiset luulee että olen ujo ja hiljainen tyyppi, joka ei paljon puhuapukahda tai etten haluaisi tuoda julki esim mielipiteitäni. Sitten pienemmässä porukassa kaikki huomaakin, että kyllä mulla sitä asiaa riittää, mutta kun en vain aina saa itseäni kuuluviin, heh! Samoin toi asioiden lykkääminen ja kaiken viime tippaan jättäminen kuulostaa erittäin tutulta :D

    1. Kuulostaa niin tutulta! Mulla on aina ollut ongelmana se, että jos ei ole pakko herätä, niin sitten otan kyllä ilon irti ja torkutan :D Ymmärrän hyvin, mullakin on joskus isossa porukassa vaikeuksia saada omaa ääntä kuuluviin. Onneksi meitä on moneen junaan, eihän siitä tulisi mitään, jos kaikki olisivat äänekkäitä suupaltteja ;)

  6. Mulla oli ennen noina kunnon teinivuosina todella ikävä tapa kiroilla. Jotenkin se kiroilun vapaus, kun siinä iässä niin monet päästi mörköjä suustaan, se tarttui omaankin suuhun. Yksi kaveri siitä jossain vaiheessa kysyikin, että huomaanko kuinka paljon kiroilen. En tosiaan ollut huomannut ja aloin vieroittaa itseäni siitä pois. Kotona en koskaan niinäkään aikoina kiroillut, vaan se tapahtui aina kavereiden keskuudessa. Nyt kirosana tulee voimasanana käytettynä hyvin harvoin joissain lauseissa ja kummastun heti lauseen jälkeen että mitäs ihmettä mä nyt sanoin, kun on niin harvinaista “herkkua” se kiroilu nykypäivänä :-D

    1. Ai hitsit, kiroilu kuuluisi ikävä kyllä omallekin listalleni! Minä taas en nuorena oikeastaan juurikaan kiroillut, kun taas nyt olen suustani kuulemma kuin rekkamies sille päälle sattuessani :’D Lähinnä onneksi tilanteissa, joissa sähellän jotain tai satutan itseni johonkin, mutta silloin on vaikea hallita mitä suusta pääsee, haha. Mutta täytyisi samaan tapaan vierottaa itsensä pois siitä ja keksiä vähän pehmeämpiä voimasanoja noihin tilanteisiin.

  7. Mulla ihan sama ton “myöhästelyn suhteen”! Ikinä en ole ollut koulusta myöhässä vielä amk:ssakaan ja töistäkin tyyliin bussin takia! Koulutehtävät palautan aina ajoissa… Mutta kun kavereita nään niin aina olen kahvilta myöhässä about 5min :DD noloa!!

  8. Itse torkutan lähes aina aamuisin vähintään 20 minuuttia. Herään silloin paremmin, mutta ei siinä ehkä kovin paljon järkeä ole. Jos joudun heti ekasta kellon pirinästä nousemaan, niin se tuntuu niin vaikealta.
    Olen ihan kärsinyt siitä, kun olen jokapaikassa useimmiten viimetipassa tai jostain ystävän tapaamisesta ehkä vähän myöhässäkin. Siitä olen yrittänyt päästä eroon. Ehkä vähän jossain kohtaa onnistunutkin. :)

    1. Se on vaan ihana fiilis, kun ei tarvitse vielä ensimmäisellä herätyksellä nousta, vaan tietää saavansa vielä lisäunet. Vaikka todellisuudessa se kyllä varmaan pistää väsyttämään vaan enemmän :D Hyvä että olet päässyt myöhästelytavasta eroon, itsekin olen viime aikoina yrittänyt kiinnittää tähän enemmän huomiota.

  9. Musta on kiva olla ajoissa, jos tavataan kodin ulkopuolella, koska voi olla ikävä odottaa jossain ulkona tms. Siteen taas, jos tulee vieraita kotiin, niin itse ainakin pidän siitä, että vieraat tulee 5-10 minuuttia myöhässä eikä pamahda ovelle just tasan sillä kellonlyömällä, mitä on sovittu. Varsinkaan liian aikaisin ei ole hyvä saapua kenenkään kotiin. Sitä voi olla järjestelyt kesken jne.

    1. Tuo on kyllä ihan totta! Ne muutamatkin lisäminuutit pelastaa aina, kun on tulossa vieraita kylään ja silloin myöhästely ei ainakaan itseä näin emäntänä haittaa laisinkaan :D

  10. Tentteihin lukeminen…. tai ei oikeastaan muu kuin laiskuus ensimmäisen lukukerran jälkeen. Opiskelen siis oikiksessa jolloin sivumäärät itsessään on usein melko päätähuimaavia plus toki kaikki muu matsku dioineen, artikkeleineen ja tuomioineen. Lopputulos tässä on se, että teen hirveästi duunia materiaalin kanssa sen ekan lukukerran kohdalla ja luen päivässä satoja sivuja -sitten kun yli tuhat sivua on saatu luettua ensimmäisen kerran, iskeekin valtava helpotus ja tuntuu etten millään saa enää tartuttua kirjoihin ? Sama homma kaikkien muiden pidempiaikaisten koulujuttujen kanssa, ensin painaa sata lasissa ja sitten iskee jumalaton laiskuus….

    Ja melko pienenä tyttönä samastun minäkin tuohon muiden päälle kailottamiseen, kai se huomio pitää nyt jotenkin saada lattianrajasta :D

    1. Voi ei! ? En ole kyllä itsekään oikein ikinä kyennyt lukemaan isoja tenttikirjoja useampaan kertaan. Ehkä sun täytyy miettiä jotain tekniikkaa, esim. että tekisi samalla siinä ensimmäisellä lukukerralla jo muistiinpanoja tms, jotta voisi “toisella kierroksella” lukea mielummin niitä läpi? Hahah, kuulostaa tutulta! ?

  11. Hauska postaus, oli pakko tulla vielä kommentoimaan! Mäkin oon taipuvainen torkuttamaan ja etenkin yliopistossa voi vaikka skipata luennonkin jos kovin väsyttää. Jätän myös asioita viime tippaan ja tenttiin lukeminen meinaa jäädä viimeiselle viikolle, jolloin luenkin sitten ihan non stop. Se on välillä ärsyttävää, kun huomaakin, että olisi hurjan mielenkiintoinen kirja, mutta joutuu kahlaamaan sen hurjassa kiireessä :D Maiskutan, puhun ruoka suussa ja toisten päälle. Välillä on vaan niin innostunut, etten jaksa odottaa omaa puheenvuoroa. Valitettavasti myös tulee kiroiltua kun vaikka avaimet hukkuvat, vaikka muuten olenkin rauhallinen ja kohtelias, pitäisi varmaan siistiä kieltään…

    1. Mahtavaa kun kommentoit, kiitos Anni! Ei tunnu enää niin pahalta omien huonojen tapojen kanssa, kun muutkin ovat jakaneet omiaan ? Mullakin on ollut läpi koko kouluaikojeni ongelmana tuo, että jättää tenttiin luvun ihan sinne viime tippaan. Onneksi opiskelu-urani vihoviimeinen tentti on nyt jo takana ja tämän tavan voi unohtaa ? Hahah, just tuo kun haluaa heti päästä sanomaan mitä on mielen päällä – olkoon siinä ruokaa suussa tai oma puheenvuoro vasta tulossa!

  12. Mulla on kans tuo päälle puhuminen ja toisena kiroilu on kans huonointa tapaa. Olen vain aina jotenkin niin innoissani jos keskustellaan jostain ja mulla on joku uusi idea, etten malta odottaa että saan sanottua sen :D Joskus kyllä nolottaa kun huomaa puhuneensa päälle etenkin, jos se tapahtuu töissä. No, pitäisi vissiin muuttaa jonnekin Italiaan, missä tämä olisi ihan normaalia :D
    Kiroilu on sitten toinen, en aina edes huomaa tekeväni sitä ja se on kyllä aivan turhaa. Osaan kyllä hillitä eri tilanteissa, mutta joskus lipsahtaa veetä seurassa, jossa ei ehkä pitäisi :D olen yrittänyt opetella siitä pois…

    1. Kuulostaa niin tutulta! Hahah, Italia olisi tosiaan varmaan meidän paikka, saisi ainakin höpöttää juuri silloin kun huvittaa :D

      Ja tosiaan kiroilun unohdin omalta listaltani. Sama juttu, osaan kyllä hillitä enkä viljele kirosanoja joka väliin, mutta sitten tilanteen tullen vaikka jotain sählätessäni tai jonkin paikan satuttaessani, niin kirosana tulee kyllä suusta ja kovaa (ja usien monta putkessa ?). Täytyisi opetella tästäkin pois!

  13. Onpa muuten hyvä postausidea! JA SIIS PÄÄLLE PUHUMINEN! Pistän tämän aina saksalaisen mummini piikkiin: siellä on pienestä asti pitänyt oppia puhumaan päälle jos meinaa lainkaan saada suunvuoroa :D Kumma kyllä olen siitä huolimatta erinomainen kuuntelija.

    1. Hauskaa että tykkäsit, kiitos Erica! Hahah, eikä :D Minäkin sain jo postauksen lukeneilta kavereilta backupia, että et sä kyllä puhu päälle, joten hyvä jos sitä eivät ainakaan kaikki ole huomanneet ;)

Comments are closed.